Piivi vauhdissa

Ihme ja kumma, vieläkin on pakkasta. Peräti -5C. Ei haittaa yhtään

ainakin kinkku vai kalkkunapollin mukaan. Uusi pollikin koskee sitten taas joulua. Olen valitettavasti erittäin jouluihminen

Kas, tässä tulokset:

tai niillä main oli aamulla keittiön lämpömittarissa, siinä isän ja äidin entisessä. Sää on kirkas, tai ainakaan ei sada mitään. Pakkasta yhä -1C. Eiliset lumet yhä maassa. Wau

Aamulla satoi ensilumi. Välillä tuli vähän vedentapaistakin, mutta nyt on taas pakkasta -2,5C. Ihanaa!

Otto söi eilen huonosti sekä päiväkodissa että kotona. Illalla temppuili sitten vähän tavallista enemmän nukkumaan mennessä ja keksi yhtäkkiä, että hänellä on nälkä ja että hän haluaa perunamuusia. Ärsyynnyin ihan vietävästi ja tiuskaisin, että mennään sitten syömään sitä muussia. Nappasin muusikipon jääkaapista, heitin mikroon ja sitten pojan nenän eteen ja tuhahdin, että syöhän nyt sitten vauhdilla. Poika alkoi lappaa muusia ja ehkä kolmannen haarukallisen jälkeen rupesi huuhtomaan muusia vedellä alas ja luultavasti viidennen kohdalla haukkoi henkeään ja itki. Silloin se JYSÄHTI TAJUNTAAN - AAARGGHHH - sehän oli MINUN muusini ja siinä oli MAITOA!!! Hirveä kalabaliikki ja sekamelska, Zyrtecciä Oton kiduksiin. Se ei sitten tarpeeksi nopeasti tehonnut ja kun en ollut vanhentuneen Epipen JR:n tilalle muistanut ostaa uutta ja Otto puristi rintaansa ja limaa tuli kuin Alien-avaruushirviöltä niin Maria soitti sitten ambulanssin ja se taisi tulla viidessä minuutissa. Tilanne oli vähän parempi kuin miehet porhalsivat tänne sisälle, mutta Peijakseen silti lähdettiin. Soitin Askolle ambulanssista, että arvaas missä ollaan…tuo oli kolmas tai neljäs kerta kun Oton kanssa ambulanssissa matkasin Peijakseen tai Jorviin. Huoh. Marialle 10 pistettä ja papukaijan merkki hänen toiminnastaan tilanteessa.

Matkalla poika hieman tokeni eivätkä silmät enää pyörineet päässä kuin hedelmäpelin kiekot. Asko tuli sairaalalle ja melko nopeasti päästiin lääkärille. Odotussali sai tosin oksennuskuorrutetta sinne tänne kun Oton röörit aukesivat sen verran, että sai oksennettua.

Toivottavasti sanonta “ei kahta ilman kolmatta” ei pidä tällä kertaa paikkaansa….eli toivottavasti meidän perheen Peijaksen visiitit olis tällä kertaa ohi. Tuudittauduin siihen,e ttä eihän nyt kotona voi noita ruokavahinkoja tulla…näköjään voi